Myrskynmetsästäjät

Mieheni on myrskynmetsästäjä. Hän rakastaa myrskyjä ja vaaraa. Kesälomatkin me vietämme yleensä Yhdysvaltojen keskilännessä tornadoja bongaillen. Harmi vain, että minä en pidä myrskyistä, pelkään niitä. Minä kaipaan aurinkoa ja turvallisuutta, eli juuri vastakkaisia asioita kuin mieheni. Olemme kuin yö ja päivä, siksi onkin suorastaan outoa, että olemme päätyneet yhteen. Mutta niin kai se on, että vastakohdat vetävät toisiaan puoleensa. Joskus mieheni haluaa, että lähden hänen mukaansa myrskynmetsästykseen. Yleensä olen kieltäytynyt kunniasta tai sitten olen lähtenyt mukaan, mutta olen värissyt kuin haavanlehti koko matkan ajan. Miestäni huvitti pelkoni, ja niinpä päätinkin yllättää hänet, näyttää, että minussa on yhtä paljon rohkeutta kuin hänessä, en ole mikään pelkuri.

Olimme taas viettämässä lomaa keskilännessä, lähellä Oklahoman kaupunkia. Uutisissa oli annettu myrskyvaroitus ja ihmisiä oli kehotettu pysymään kodeissaan. Mieheni oli myrskyvaroituksesta aivan innoissaan. Hän oli ottanut jo hyvissä ajoin yhteyttä ”hengenheimolaisiinsa”, ja nämä kaikki olivat lähdössä alueelle, johon uskottiin myrskykeskuksen iskevän.

– Saanko lähteä mukaasi? kysyin mieheltäni hänen pakatessaan tavaroita. Hän näytti kuin puulla päähän lyödyltä ja katsoi minua ihmeissään.

– Kuinka sinä nyt olet lähdössä? Et uskalla mukaan edes Suomessa ja täällä on kaikki huomattavasti vaarallisempaa, hän jatkoi ihmettelyään.

– Haluan tulla mukaan siksi, että oppisin ymmärtämään, mikä niissä myrskyissä kiehtoo. Eikö se ole riittävä syy?

– On, se on aivan loistava syy. Olet vain tähän asti pelännyt myrskyjä ja muista, että emme lähde myrskykeskuksesta pois kuin kahdesta syystä: siitä että myrsky on tauonnut tai on aivan kuolemanvaarallista, mieheni vastaili vähän turhautuneeseen sävyyn.

No, meillä ei ollut aikaa hukattavaksi ja menimme autoomme. Ajoimme muiden myrskybongareiden kanssa autoletkassa kohti keskuspaikkaa. Rankkasade oli jo alkanut, ja autokin heittelehti tuulen voimasta. Mieheni ajoi autoa keskittyneesti, mutta selitti minulle samalla innoissaan kaikkea sitä, mitä voisimme hänen mielestään parhaimmillaan tulla näkemään. Minä taas toivoin salaa, ettei ainakaan mitään tornadoa ilmestyisi taivaalta.

Myrsky tuntui voimistuvan hetki hetkeltä ja tuli entistä pimeämpää. Minua alkoi kaduttaa, että lähdin mukaan. Olisin paljon mieluummin missä tahansa muualla kuin pienessä autossa myrskyn raivotessa ympärillä.

Mieheni pysäytti auton tienviereen ja kaivoi videokameran esiin. Hän halusi aina videoida suurimmat myrskyt. Ja piankos se hänen haluamansa tornadokin ilmestyi näkyviin! Täytyy sanoa, että en ikinä unohda sitä, kun näin tornadon ensimmäisen kerran. Se oli jotain mitä sanat eivät riitä kertomaan, yhtä aikaa niin julmaa, pelottavaa ja epätodellista, mutta myös jollain tapaa kaunista. Tornado todella mykistää katselijan. Metelikin oli aivan valtava, kuin suuri määrä junia törmäisi kivimuureihin.

Aika oli sillä hetkellä menettänyt merkityksensä, mutta nopeasti tornado kuitenkin liikkui ja pian kaikki oli ohi. Mieheni halusi nähdä alueet, joilla tornado oli riehunut, ja kävimme niitä katsomassa. Pahaa jälkeähän se oli tehnyt, sitä ei käynyt kiistäminen.

Lähtiessämme paluumatkalle mieheni oli tornadon näkemisestä niin innoissaan, että puhui vain ja ainoastaan siitä.

– Enkös ollutkin rohkea, kun kestin koko reissun? kysyin mieheltäni.

– Olit todella, tämä oli minullekin mahtavin näkemäni myrsky. Oli ihanaa kokea se kanssasi. Tätä juhlimme yhdessä ja rankasti, mieheni vastasi innokkaasti.

Asunnollamme avasimme kalleimman samppanjapullon ja nostimme maljan elämämme myrskylle. Tämän jälkeen keskityimme vain toisiimme. Nyt halusimme rakastella pyörremyrskyn lailla. Joimme lasimme loppuun ja painoimme suudelmia toistemme huulille. Kiedoin käteni mieheni kaulan ympärille ja halailimme tiukasti toisiamme. Mieheni on niin uskomattoman rohkea, lisäksi hän on komein mies koko maailmassa. Hänen vartalonsakin on niin lihaksikas ja urheilullinen, hän on oikea ilo silmälle.

Vaatteemme valahtivat lattialle, kun mieheni kantoi minut makuuhuoneeseen. Rakastelimme kiihkeästi. Meillä oli veressä ylimääräistä adrenaliinia tornadojen jäljiltä. Suutelin mieheni suuta ja hän vastaili suudelmiini. Kielemme yhtyivät ja suutelimme syviä ihania kielareita. Mieheni suuteli myös rintojani ja puristeli niitä käsissään.

Makasin mieheni päällä, ja hän hyväili minua selästä ja levitti jalkojani leveämmälle. Samalla hän painoi siittimensä sisälleni. Nousin välillä istumaan hajareisin ja painauduin sitten taas takaisin makaamaan mieheni päälle, hänen ohjaillessa samalla liikkeitäni. Siitin liukui välillä sisälle ja ulos, juuri liikkeittemme tahdissa. Rakastelimme näin kauan ja hartaasti.

Sitten pyörähdimme ympäri ja mieheni asettui päälleni. Levitin jalkojani ja jatkoimme upeaa rakasteluamme. Katsoimme hymyillen toisiamme silmiin, olimme niin onnellisia yhdessä. Pian pääsimme orgasmin loppuhuipennukseen ja huokailimme nautinnosta, oli niin ihanaa olla yhtä.

Vaikka koimmekin mahtavan yhteisen tornadon, niin kyllä upea rakastelumme vasta kruunasi yhteisen päivämme.

Stormy