Vince Neil - Tatskoja ja tequilaa

Vince Neil kieltäytyy hidastamasta tahtia. Silloin kun hän ei kierrä palloa Mötley Crüen kanssa, laulaja on tien päällä kakkosbändinsä kanssa tai hoitelee puoltatusinaa liikeyritystään – kuten tatuointimestoja, baareja ja tilauslentoyhtiötä.

Hän piipahti HUSTLERin pääkonttorilla Beverly Hillsissä keskustelemassa elämänkerrastaan ja ensimmäisestä soolo-cd:stään 18 vuoteen (molemmat muuten nimeltään Tattoos & Tequila) sekä ilmastointikanaviin tunkevista faneista ja parhaasta vaihtoehtoisesta tavasta nauttia muna-burritoista.

HUSTLER: Onko elämäsi yhtä suurta juhlaa, kuten se näyttäisi olevan?

VINCE NEIL: Se on itse asiassa vieläkin juhlavampaa. Ajatuksenani on yhdistää liiketoiminta ja nautinto. Sen takia minulla on nykyisin hauskempaa kuin pitkään, pitkään aikaan.

Kerro meille omasta tequila-merkistäsi.

- Se on nimeltään Tres Rios Tequila. Löin hynttyyt yhteen Guadalajarassa, Meksikossa asuvan sukuni kanssa ja olen omistanut yhtiön reilut neljä vuotta. Se on yksinkertaisesti mahtavan makuista tequilaa. Ihan tässä äskettäin oli Las Vegasissa alkoholimessut ja siellä maineesta kilpaili peräti 200 tequila-merkkiä. Meikäläisen pullote sai pronssimitalin; se oli aika makeeta!

Useilla ihmisillä on aika huonoja kokemuksia tequilasta. Millä ilveellä sitä voi juoda sotkematta itseään pian sen jälkeen?

- Juo se suoraan pullosta. Älä sekoita sitä minkään kanssa. Älä jäähdytä sitä. Juo se vaan suoraan pullosta. Äläkä juo koko pulloa kerralla, sitä en voi suositella.

Oletko rock-maailman rankimmin duunia painava mies?

- Minulla ei ole ollut lomaa tai edes kahden viikon huilia sitten vuoden 2005. Kun Mötley Crüe lähtee kiertueelle, se on reissussa kaksi vuotta putkeen. Sitten meillä on vuoden tauko, jolloin minä olen kiertueella oman bändini kanssa. Nyt oli vielä soololevyprojekti ja monta uutta firmaa, joten aika ei käy pitkäksi.

Tattoos & Tequila -levysi tuli taannoin ulos. Miltä tuntui palata studioon ja tehdä ensimmäinen soolotallenne yli 17 vuoteen?

- Nykytekniikka tekee sen paljon helpommaksi. Studiossa ei tarvitse viettää enää päiväkausia, me vaan mentiin ja lyötiin homma kasaan. Koko prulja hoitui kahdessa viikossa. Ennen vanhaan levyn tekeminen vei kuudesta kahdeksaan kuukautta. Koska olen aina vihannut studioita, nämä uudet systeemit tuntuvat loistavilta.

Ketkä muut soittavat Tattoos & Tequilasilla?

- Samat tyypit, jotka ovat olleet Vince Neil Bandissä jo viitisen vuotta. Siis Dana Strum ja Jeff Blando (molemmat Slaughterista) sekä uskomaton rumpali Zoltan Chaney. Se tyyppi on oikea yhden miehen show.

CD:lläsi on mojovia covereita ja kaksi täysin uuttakin raitaa. Kuka ne kirjoitti?

- Nikki Sixx kirjoitti sen balladin ”Another Bad Day”. Vuosia sitten, kun Mötley Crüe oli levyttämässä – se taisi olla New Tattoo -albumi – se laulu ei mahtunut mukaan. Minun mielestäni se on ehkä kaikkien aikojen paras biisi. Pistin sen visusti talteen ja kerroin Nikkille, että jonakin päivänä laittaisin sen vielä levylle. Nyt sen sitten lopulta tein.

- Toinen uusi raita on Marti Frederiksenin käsialaa. Hän oli aikanaan mukana, kun tein ensimmäistä soolo-cd:täni Exposed. Hän teki sittemmin paljon duunia Aerosmithin kanssa. Soitin hänelle ja kerroin tarvitsevani koleeta kappaletta, josta saisi makeat tequila-vibat. Häneltä tuli se kuin apteekin hyllyltä.

Olitko ajatellut uuden albumisi tällaiseksi, siis kahden uuden kappaleen ja coverien kuosiin?

- En. Halusin vain tehdä biletyskiekon. Levyn, jonkalaista haluaisin kuunnella maatessani meksikolaisella hiekkarannalla tequilaa siemaillen ja tyttöjä katsastaen.

Miten valitsit cover-biisisi?

- Ne ovat suosikkikappaleitani suosikkialbumeiltani. Jokaisella on jokin erikoisyhteys minuun, tavalla tai toisella ne muistuttavat hetkistä elämässäni. Kuten vaikkapa Cheap Trickin ”He´s a Whore”, vedin sitä kappaletta Mötleyta edeltävässä bändissäni, Rock Candyssa. Kun Mötley etsi coveria Theatre of Pain -albumille, kiikutin pojille tarjolle He´s a Whoren ja ”Smokin´in”. Smokin´ voitti silloin.

Jäikö Tattoos & Tequilasta ylitse mitään covereita?

- Pari jäi, koska ei ollut enää tilaa. ZZ Topin ”Beer Drinkers & Hell Raisers” on bonusraita albumin Eurooppaversiossa.

Paitsi cd, on sinulta tullut myös omaelämänkerta Tattoos & Tequila. Mikä on homman nimi?

- Mötley Crüen ”elämänkerta” The Dirt on jo yli 10 vuotta vanha. Se kosketteli eräitä osia elämästäni, mutta ei kaikkea. Kasvoin Comptonissa, Kaliforniassa ja näin kaikenlaista – kuten murhia – jo ennen kuin täytin 11. Tämä kirja käsittelee niitä aikoja ja aloitustani rock ´n´ rollissa, analysoi suhdettani Mötley Crüen touhuihin sekä viimeistä kymmentä vuotta. Paljon on ehtinyt vettä virrata sillä välin. Kirjassa on joitakin juttuja, joista ei olla aikaisemin julkisesti puhuttu. Sitä kun tuppaa unohtamaan niin paljon.

Kuten munaburrito-jutun?

- Munaburrito-juttu... Heh, heh! Meillä kaikilla oli siihen aikaan tyttöystävät, mutta me nussittiin aina toisia pimuja studiolla ja bäkkärillä. Sen jälkeen me kaahattiin Tommyn pakulla Noggles-nimiseen raflaan ostamaan munaburritoja ja hierottiin sitten niitä haaroihimme, että me oltais peitetty just äsken panemiemme tyttöjen dunkkis. Meidän kimmakaverit haisto sitten vain munat eikä pillua. Jos ne ihmetteli, me sanottiin tahoillamme vaan että ”Ai niin, multa putos burrito syliin”.

Kuinka usein tuo tekosyy pelitti?

- Kimmakaverit piti meitä todella kömpelöinä sossijoina. Meille ei koskaan tullut mieleen mennä vessaan ja yksinkertaisesti pestä heppimme. Vesi ja saippua, mitä vitun keksintöjä ne muka on!? Heh, heh!

Oletko lähdössä taas tien päälle?

- Viime kesänä oltiin Ozzfestissä ja monilla eurooppalaisfestateilla Mötleyn kanssa. Tänä kesänä Mötley on taas liikekannalla, nyt Poisonin ja New York Dollsien kanssa. Viime vuonna minä ja sivubändini paikkailtiin Bret Michaelsin bändiä joillakin hänen keikoillaan. Luojan kiitos Bret toipui sekä aivohalvauksestaan että lievästä sydäristäkin ja on taas puikoissa Poisonissa!

Sinulla on ollut mahtava elämä, mutta olet myös kohdannut tragedioita, kuten tyttäresi kuoleman syöpään vain neljän vuoden iässä. Kuinka jaksoit jatkaa sen jälkeen?

- Kuukausien ajan hänen kuolemansa jälkeen yritin tappaa itseni viinalla ja huumeilla. Kun lopulta ymmärsin, ettei tyttäreni olisi halunnut sellaista, päätin tehdä jotakin rakentavaa hänen nimissään. Se alkoi Skylar Neil -golfturnauksena ja jatkui sitten pokeriturnauksena; molemmat keräävät rahaa leukemian vastaiseen taisteluun. Turnauksia on järjestetty jo 15 vuoden ajan ja niiden suosio on vain kasvanut. On hienoa, että ihmiset muistavat hänet ja pystymme keräämään paljon rahaa estääksemme muita kokemasta samaa kohtaloa. Se, että voi kirjoittaa shekkejä lastensairaaloille ja hyväntekeväisyysjärjestöille, on mahtava tunne.

Sinulla on varmaankin yksi ennenjulkaisematon bändärijuttu, jonka voit jakaa HUSTLERin lukijoiden kanssa.

- Oletteko kuulleet siitä, kun ne kimmat tunki sisään ilmastointikanavaa pitkin? Tää onkin okein mainio juttu: isoilla areenoilla on lmastointiputketkin isoja. Me oltiin areenan bäkkärillä, pelaajille tehdyssä pukuhuoneessa. Se taisi olla Memphisissä, Tennesseessä. Me alettiin kuulla kikatusta, eikä me saatu tolkkua, mistä se oikein tuli.

- Pukukopeissahan kaikuu aika lailla ja me katsottiin käytävällekin, mutta ketään ei näkynyt sielläkään. Siitä huolimatta me vaan kuultiin tyttöjen kuiskailua ja ääniä. Sitten me katotaan ylös ja sieltä ilmastointiritilän takaa tuijottaa silmät! Voihan vitjat! Me repäistiin ritilä auki ja ne tytöt tipahti alas. Ja sitten me nussittiin niitä! Heh, heh! Sehän oli ihan pakko, olihan ne nähny niin paljon vaivaa päästäkseen pukille.