Pornokammoa akateemikoiden keskuudessa

Suomen Seksologinen Seura ry järjesti 9.4.2010 seminaarin, jonka nimi oli nasevasti ”Pornografia”. Tapahtumassa kuultiin useita pitkiä puheenvuoroja ammatissaan enemmän tai vähemmän aikuisviihdettä käsitteleviltä ihmisiltä. Osa oli avoimesti pornovastaisia, osa taas täysin neutraalisti suhtautuvia. Tavalliselle pornonkuluttajalle näiden ammattilaisten mielipiteillä on sikäli merkitystä, että he edustivat hyvin paljastavia siivuja siitä arvomaailmasta ja niistä asenteista, jotka rajaavat nyt ja tulevaisuudessa pornon elintilaa maassamme.

Esimerkiksi sosiaali- ja terveysministeriön alaisessa tasa-arvoasiain neuvottelukunnassa työskentelevä oikeustieteilijä Jussi Aaltonen oli huolissaan julkisen tilan seksualisoinnista. Hän korosti useaan otteeseen ihmisellä olevan oikeus olla näkemättä pornoa ja että julkisten tilojen on sovelluttava nimenomaan lapsille.

Hyvä. Entä ihmisen oikeus olla näkemättä järjetöntä tai viihteeksi väännettyä väkivaltaa? Tai oikeus olla näkemättä alkoholin ja muiden huumaavien aineiden käyttöä? Näistä ehkä hieman konkreettisemmista uhista kansalaisten hyvinvoinnille ja turvallisuudelle ei tunnu olevan enää kukaan huolissaan.

Aaltonen viittasi myös Pohjoismaiden ministerineuvoston taannoiseen tutkimukseen, jossa havaittiin, että peräti 62 prosenttia suomalaistytöistä ja 46 prosenttia pojista on tyytymättömiä ulkonäköönsä. Ruotsalaislasten vastaavat lukemat olivat 19 ja 12 prosenttia. Aaltosen mukaan syynä on pornografian turmeleva vaikutus mainontaan; ne molemmat yhdessä vääristävät sitten lastemme minäkuvan.

Puuttumatta sen syvällisemmin mainonnassa jo kauan ennen ammattimaisen pornoteollisuuden kehittymistä hyödynnettyyn erotiikkaan, joutuu kuitenkin pohtimaan Suomen ja Ruotsin eroja tässä suhteessa. Ruotsissa on aina ollut ja on edelleen tarjolla paljon runsaampi ja rajumpi valikoima pornoa kuin Suomessa. Mainostaminen on yhä kansainvälisempää ja liki kaikki täällä voimakkaita reaktioita herättäneistä seksikkäistä alusasumainoksistakin ovat olleet ruotsalaisyritysten kampanjoita. Miten on sitten mahdollista, etteivät ruotsalaislapset ole turmeltuneet pornon paineessa läheskään siinä määrin kuin suomalaiset?

Argumentteja voi löytää aina puolesta ja vastaan, jokainen vetäköön omat johtopäätöksensä. Mutta siltikin; pelonsekaiseen, jyrkkään pornografiakammoon törmääminen jopa nuoremmissa akateemisissa piireissä jaksaa aina hätkähdyttää.

K.T.Kanjoni