Mihin kirkon siunausta tarvitaan?

Kristillisdemokraatit ovat aika häikäilemätöntä porukkaa. Taannoisen homoliittokohun keskellä näytti paljastuneen Päivi Räsäsen ja kumppanien todellinen motiivi kirkkoveneen keikuttamiselle: Kristillisdemokraattisen puolueen jäsenvärväys!

Kieltämättä täytyy ihailla tuota kylmän viileää hajoita ja hallitse -menettelyä. Ensin kärjistetään tilanne jyrkillä lausunnoilla äärimmilleen ja kun seurakuntien älyllisin porukka huomaa, minkälaisten vouhottajien kanssa he ovat tekemisissä, he eroavat koko kööristä.

Mutta tätä seuraa projektin nerokkain osuus. Jäsentappiot kun kohdistuvat seurakuntiin, eivät puolueeseen. Tappioiden kasvaessa voimistuu vastareaktio: tosiuskovat tuntevat kristikunnan rivien rakoilevan ja syntyy voimakas tarve tehdä jotakin. He ovat jo kirkossa, joten siihen ei voi liittyä uudelleen, joten mitä jää jäljelle? Tietenkin puolue, eikä mikä tahansa puolue, vaan Kristillisdemokraatit! Ainoa poliittisen kentän ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen ryhmittymä, joka voi pysäyttää suvaitsevaisuuden saatanallis-pakanalliset voimat – tai ainakin yrittää sitä.

Homouden ja homoliittojen kärkevä tuomitseminen oli siis tylyn harkittua shokkihoitoa, jolla on tätä kirjoitettaessa saatu puolueen riveihin jo puolentuhatta uutta jäsentä. Shokkiosuus on kohdistunut kirkkoon ja seurakuntiin, mutta kuten tosiuskovat ymmärtävät, oli jo korkea aika hankkiutua eroon kyseenalaisista, liian vapaamielisistä aineksista. Ensin muutama kymmenentuhatta eronnutta hieman kirpaisee, mutta jäljellejääneet ovat sitäkin puhdasoppisimpia Jessen oppilaita, joilla on hallussaan ehdoton totuus.

Allekirjoittaneen puolesta hihhulit ja vähemmän hihhulit voivat käydä keskenään vaikka kakkasotaan ja ratkaista siten taivas/helvettijakaumansa. Mutta se, mikä ei mene oikein jakeluun, on muutoin uskonnollisesti passiivisten ihmisten hinku saada elämälleen ja olemiselleen kirkon siunaus.

Niin kauan, kuin kirkko ja valtio pysyttelevät turvallisella etäisyydellä tosistaan ja niin kauan kuin suoraan pappien alaisuudessa toimiva uskontopoliisi ei ratsaa homojen lemmenpesiä tai rankaise heteroita esiaviollisista suhteista, on kirkon antama tuomio tai siunaus aivan yhdentekevä ele. Miksi kenenkään pitäisi pahoittaa mielensä, jos mustakaapuinen mies, joka ottaa todesta reilut 2.000 vuotta sitten muistiinkirjatun paimentolaisten perinneoppaan, ei pidä tavasta, jolla elät elämääsi?

K.T.Kanjoni